-
Ostoskeskuksia ja pesäpallomailoja – elävien kuolleiden kulttuuriperintö
Mitä zombeilla on sanottavana kulttuuriperinnöstä ja sen spekulatiivisista väännöksistä? Paljonkin, jos mietimme asiaa hirviöteoreettisen kulttuurintutkimuksen suunnalta. Zombitarina houkuttelee mietiskelemään sitä, miten elävät käsittelevät menneisyyttään ja mistä he haluavat pitää kiinni keskellä muutosta.
-
2024: parhaat, ja muut
En ole monista kiireistä johtuen ehtinyt täyttää tätä blogia erinäisillä mielipiteillä, en edes listauksilla. Suomalaiset elokuvaharrastajat kuitenkin kokoavat vuosittain parhaat katselukokemuksensa Vuosi elokuvissa -sivulle. Siellä olen tällä kertaa minäkin. Suosittelen tutustumaan listoihin! Omat valintani löytyvät joka tapauksessa altakin.
-
2024: Ensimmäisen vuodenpuolikkaan parhaita
Ensimmäinen puoli tätä vuotta hujahti monenlaisten (muiden) kirjoitustöiden parissa, mutta koostui myös 159 elokuvasta. Esittelen näistä kymmenen suosikkiani alla. Ainoa TOP10-ehto on se, että elokuvan pitää olla ensimmäistä kertaa tänä vuonna näkemäni.
-
Erään maan possessioita – Tilbury
Kansanperinnekauhu, ns. folk horror, on parhaimmillaan, kun folkloren toistuvia kaavoja ja trooppeja hyödynnetään jonkin suuremman tai vakavamman ilmiön vinouttamiseksi. Tämänkertainen esimerkki tulee Islannista. Viðar Víkingssonin TV-elokuva Tilbury (1987) yhdistää paikallisen kansanperinteen kauhuelementtejä Islannin historiassa oleelliseen taitekohtaan. Tätä kautta elokuva rakentaa vajaassa tunnissa vertauskuvan, joka on selvä mutta riittävän kulmikas ruokkimaan mielikuvitusta.
-
Muutama pikakuva nyrjähtäneestä modernista – The Secret Cinema ja La cabina
Toisen maailmansodan loppu ja kylmän sodan alkuvaiheet tuottivat Yhdysvaltain populaarikulttuurin raaka-aineeksi uudenlaisen paranoian ja salaliittomytologian.
