Kun genret keskustelevat, ne paljastavat jotain toisistaan. Tai sitten ne kyseenalaistavat toisensa ja jäävät leijumaan kummaan välitilaan, jossa jokainen maailmanselitys alkaa vaikuttaa yhtä todelliselta. Mielikuvitus rehottaa villeimmillään siellä, missä huomaamatta sisäistetty tieto kyseenalaistuu. Oppitunnin kiinnostavasta maailmanrakennuksesta tai -purkamisesta tarjoaa Kon Ichikawan Taketori Monogatari (1987, englanniksi Princess from the Moon). Se outouttaa japanilaista folklorea tavalla, joka vaikuttaa ensin ilmeiseltä. Vaan kun asiaa jää miettimään, pää saattaa sotkeutua.