-
Erään maan possessioita – Tilbury
Kansanperinnekauhu, ns. folk horror, on parhaimmillaan, kun folkloren toistuvia kaavoja ja trooppeja hyödynnetään jonkin suuremman tai vakavamman ilmiön vinouttamiseksi. Tämänkertainen esimerkki tulee Islannista. Viðar Víkingssonin TV-elokuva Tilbury (1987) yhdistää paikallisen kansanperinteen kauhuelementtejä Islannin historiassa oleelliseen taitekohtaan. Tätä kautta elokuva rakentaa vajaassa tunnissa vertauskuvan, joka on selvä mutta riittävän kulmikas ruokkimaan mielikuvitusta.
-
The Blob -trilogia, eli kuinka lakkasin pelkäämästä ulkoavaruutta ja aloin pelätä valtiota
Uudelleentulkintoja ja jatko-osia kirotaan usein ja syystä. Tarinankertojalle niistä voi olla kuitenkin hyötyä. Eri versioita vertaamalla näkee tarinan muotoutuvan yksityiskohtiensa kautta. Se on käsikirjoittajien käsissä sulaa vahaa tai silkkaa hyytelöä. Tällaista harjoitetta varten kannattaa valita yksinkertaisin mahdollinen kaava. Sellainen on esimerkiksi The Blob -trilogia. The Blob (1958), Beware! The Blob (1972) ja The Blob (1988) havainnollistavat positiivisessa mielessä sitä, kuinka yksi pöhkö idea kerrotaan erilaisin vivahtein ja omaa aikaansa taitavasti peilaten. Parasta on se, että peilaus saattaa olla tahatonta.
-
Eläimiä ihmisinä – kun luontokauhu palaa kotiin
Millaista käytöstä odotamme eläimiltä, ja kuinka paljon uskomme niiden sisäiseen elämään? Entä mikä meistä todella on inhimillistä, ihmiselle tyypillistä toimintaa? Vastaus näihin kysymyksiin löytyy yleensä vahingossa silloin, kun eksytään Outoon laaksoon, jossa eläin jakaa sekä ihmisen että eläimen ominaisuuksia. Parhaat demonstraatiot löytyvät alelaarien syvyyksistä. Kummallisia eläimiä löytyy muun muassa vuonna 1972 julkaistusta yhdysvaltalaisesta B-kauhuelokuvasta Frogs (ohj. George McCowan). Ihmishahmojen harmiksi nämä eläimet astuvat väkivallan tielle – ja tekevät sen meidän laillamme.
