esseet

  • esseet

    Erään maan possessioita – Tilbury

    Kansanperinnekauhu, ns. folk horror, on parhaimmillaan, kun folkloren toistuvia kaavoja ja trooppeja hyödynnetään jonkin suuremman tai vakavamman ilmiön vinouttamiseksi. Tämänkertainen esimerkki tulee Islannista. Viðar Víkingssonin TV-elokuva Tilbury (1987) yhdistää paikallisen kansanperinteen kauhuelementtejä Islannin historiassa oleelliseen taitekohtaan. Tätä kautta elokuva rakentaa vajaassa tunnissa vertauskuvan, joka on selvä mutta riittävän kulmikas ruokkimaan mielikuvitusta.

  • esseet

    The Blob -trilogia, eli kuinka lakkasin pelkäämästä ulkoavaruutta ja aloin pelätä valtiota

    Uudelleentulkintoja ja jatko-osia kirotaan usein ja syystä. Tarinankertojalle niistä voi olla kuitenkin hyötyä. Eri versioita vertaamalla näkee tarinan muotoutuvan yksityiskohtiensa kautta. Se on käsikirjoittajien käsissä sulaa vahaa tai silkkaa hyytelöä. Tällaista harjoitetta varten kannattaa valita yksinkertaisin mahdollinen kaava. Sellainen on esimerkiksi The Blob -trilogia. The Blob (1958), Beware! The Blob (1972) ja The Blob (1988) havainnollistavat positiivisessa mielessä sitä, kuinka yksi pöhkö idea kerrotaan erilaisin vivahtein ja omaa aikaansa taitavasti peilaten. Parasta on se, että peilaus saattaa olla tahatonta.

  • esseet

    Keisari ja avaruusalus – muuttuvia maailmoja ja totuuksia

    Kun genret keskustelevat, ne paljastavat jotain toisistaan. Tai sitten ne kyseenalaistavat toisensa ja jäävät leijumaan kummaan välitilaan, jossa jokainen maailmanselitys alkaa vaikuttaa yhtä todelliselta. Mielikuvitus rehottaa villeimmillään siellä, missä huomaamatta sisäistetty tieto kyseenalaistuu. Oppitunnin kiinnostavasta maailmanrakennuksesta tai -purkamisesta tarjoaa Kon Ichikawan Taketori Monogatari (1987, englanniksi Princess from the Moon). Se outouttaa japanilaista folklorea tavalla, joka vaikuttaa ensin ilmeiseltä. Vaan kun asiaa jää miettimään, pää saattaa sotkeutua.

  • esseet

    Eläimiä ihmisinä – kun luontokauhu palaa kotiin

    Millaista käytöstä odotamme eläimiltä, ja kuinka paljon uskomme niiden sisäiseen elämään? Entä mikä meistä todella on inhimillistä, ihmiselle tyypillistä toimintaa? Vastaus näihin kysymyksiin löytyy yleensä vahingossa silloin, kun eksytään Outoon laaksoon, jossa eläin jakaa sekä ihmisen että eläimen ominaisuuksia. Parhaat demonstraatiot löytyvät alelaarien syvyyksistä. Kummallisia eläimiä löytyy muun muassa vuonna 1972 julkaistusta yhdysvaltalaisesta B-kauhuelokuvasta Frogs (ohj. George McCowan). Ihmishahmojen harmiksi nämä eläimet astuvat väkivallan tielle – ja tekevät sen meidän laillamme.