Toisen maailmansodan loppu ja kylmän sodan alkuvaiheet tuottivat Yhdysvaltain populaarikulttuurin raaka-aineeksi uudenlaisen paranoian ja salaliittomytologian. Neuvostoliiton tukemat kommunistit olivat ulkopuolinen vihollinen, jonka kuitenkin pelättiin soluttautuneen maan mediaan, tärkeisiin virka-asemiin ja keskeisiin instituutioihin. Tällaiset pelot huipentuivat 1950-luvulla senaattori McCarthyn ajamiin kommunistivainoihin, ”Red Scareen”, ja siirtyivät sen jälkeen eräänlaiseen (mutta vaikutusvaltaiseen) marginaaliin. Ajanjakson jälki kollektiiviseen mielikuvitukseen oli kuitenkin pysyvä ja johti seuraavina vuosikymmeninä erikoisiin kehityssuuntiin niin Jenkeissä kuin sen laajemmassa kulttuuripiirissä. Luova ja joustava ihmismieli löysi vihollisen aina vain lähempää, yhteiskunta oli teknologisessa kehityksessään itsetuhon tiellä ja kaikki ”oma” asettui yhä useammin epäilyksenalaiseksi. Vuonna 2022… noh, sama meno jatkuu virkeänä. Tämä on osa ilmiötä jota nimitän fiktiosta puhuessani nyrjähtäneeksi moderniksi. Blogi tulee…