-
Vaarallinen lauantai: viisi varoitusta
Vietin vastikään yöksi venyneen illan perehtyen erilaisten eksploitatiivisten varoitus-, valistus- ja pelotteluelokuvien katsomiseen. Viiden elokuvan putki käsitteli modernin ajan vaaroja suunnasta jos toisesta. 1. vaara: Sex Madness (1938) Illan ensimmäinen elokuva ilmestyi paljon tunnetumman Reefer Madnessin (1936) vanavedessä. Ganjabiksen sijaan Ameriikan Yhdysvaltoja uhkaa syfilis, ja, no, ainakin se on todellisempi uhka. Ylikierroksille lähdetään silti jo startissa. On aina lupaavaa, kun elokuva huutaa katsojalle alkuteksteissä: ”Humanity must be enlightened! Ignorance must be abolished! Young and old… rich and poor… THEY MUST BE TOLD!” Alle tunnin kestävä tarina on odotetusti köykäinen. Hahmoja on nippu, eikä kukaan heistä tee tai sano mitään kiinnostavaa. Poliitikon poika saa osakseen tuon kuuluisan ”social diseasen”, muttei…
-
Ostoskeskuksia ja pesäpallomailoja – elävien kuolleiden kulttuuriperintö
Mitä zombeilla on sanottavana kulttuuriperinnöstä ja sen spekulatiivisista väännöksistä? Paljonkin, jos mietimme asiaa hirviöteoreettisen kulttuurintutkimuksen suunnalta. Zombitarina houkuttelee mietiskelemään sitä, miten elävät käsittelevät menneisyyttään ja mistä he haluavat pitää kiinni keskellä muutosta.
-
2024: parhaat, ja muut
En ole monista kiireistä johtuen ehtinyt täyttää tätä blogia erinäisillä mielipiteillä, en edes listauksilla. Suomalaiset elokuvaharrastajat kuitenkin kokoavat vuosittain parhaat katselukokemuksensa Vuosi elokuvissa -sivulle. Siellä olen tällä kertaa minäkin. Suosittelen tutustumaan listoihin! Omat valintani löytyvät joka tapauksessa altakin.
-
2024: Ensimmäisen vuodenpuolikkaan parhaita
Ensimmäinen puoli tätä vuotta hujahti monenlaisten (muiden) kirjoitustöiden parissa, mutta koostui myös 159 elokuvasta. Esittelen näistä kymmenen suosikkiani alla. Ainoa TOP10-ehto on se, että elokuvan pitää olla ensimmäistä kertaa tänä vuonna näkemäni.
-
Erään maan possessioita – Tilbury
Kansanperinnekauhu, ns. folk horror, on parhaimmillaan, kun folkloren toistuvia kaavoja ja trooppeja hyödynnetään jonkin suuremman tai vakavamman ilmiön vinouttamiseksi. Tämänkertainen esimerkki tulee Islannista. Viðar Víkingssonin TV-elokuva Tilbury (1987) yhdistää paikallisen kansanperinteen kauhuelementtejä Islannin historiassa oleelliseen taitekohtaan. Tätä kautta elokuva rakentaa vajaassa tunnissa vertauskuvan, joka on selvä mutta riittävän kulmikas ruokkimaan mielikuvitusta.