-
Vaarallinen lauantai: viisi varoitusta
Vietin vastikään yöksi venyneen illan perehtyen erilaisten eksploitatiivisten varoitus-, valistus- ja pelotteluelokuvien katsomiseen. Viiden elokuvan putki käsitteli modernin ajan vaaroja suunnasta jos toisesta. 1. vaara: Sex Madness (1938) Illan ensimmäinen elokuva ilmestyi paljon tunnetumman Reefer Madnessin (1936) vanavedessä. Ganjabiksen sijaan Ameriikan Yhdysvaltoja uhkaa syfilis, ja, no, ainakin se on todellisempi uhka. Ylikierroksille lähdetään silti jo startissa. On aina lupaavaa, kun elokuva huutaa katsojalle alkuteksteissä: ”Humanity must be enlightened! Ignorance must be abolished! Young and old… rich and poor… THEY MUST BE TOLD!” Alle tunnin kestävä tarina on odotetusti köykäinen. Hahmoja on nippu, eikä kukaan heistä tee tai sano mitään kiinnostavaa. Poliitikon poika saa osakseen tuon kuuluisan ”social diseasen”, muttei…
-
Ostoskeskuksia ja pesäpallomailoja – elävien kuolleiden kulttuuriperintö
Mitä zombeilla on sanottavana kulttuuriperinnöstä ja sen spekulatiivisista väännöksistä? Paljonkin, jos mietimme asiaa hirviöteoreettisen kulttuurintutkimuksen suunnalta. Zombitarina houkuttelee mietiskelemään sitä, miten elävät käsittelevät menneisyyttään ja mistä he haluavat pitää kiinni keskellä muutosta.
-
Muutama pikakuva nyrjähtäneestä modernista – The Secret Cinema ja La cabina
Toisen maailmansodan loppu ja kylmän sodan alkuvaiheet tuottivat Yhdysvaltain populaarikulttuurin raaka-aineeksi uudenlaisen paranoian ja salaliittomytologian.
-
The Blob -trilogia, eli kuinka lakkasin pelkäämästä ulkoavaruutta ja aloin pelätä valtiota
Uudelleentulkintoja ja jatko-osia kirotaan usein ja syystä. Tarinankertojalle niistä voi olla kuitenkin hyötyä. Eri versioita vertaamalla näkee tarinan muotoutuvan yksityiskohtiensa kautta. Se on käsikirjoittajien käsissä sulaa vahaa tai silkkaa hyytelöä. Tällaista harjoitetta varten kannattaa valita yksinkertaisin mahdollinen kaava. Sellainen on esimerkiksi The Blob -trilogia. The Blob (1958), Beware! The Blob (1972) ja The Blob (1988) havainnollistavat positiivisessa mielessä sitä, kuinka yksi pöhkö idea kerrotaan erilaisin vivahtein ja omaa aikaansa taitavasti peilaten. Parasta on se, että peilaus saattaa olla tahatonta.
-
Eläimiä ihmisinä – kun luontokauhu palaa kotiin
Millaista käytöstä odotamme eläimiltä, ja kuinka paljon uskomme niiden sisäiseen elämään? Entä mikä meistä todella on inhimillistä, ihmiselle tyypillistä toimintaa? Vastaus näihin kysymyksiin löytyy yleensä vahingossa silloin, kun eksytään Outoon laaksoon, jossa eläin jakaa sekä ihmisen että eläimen ominaisuuksia. Parhaat demonstraatiot löytyvät alelaarien syvyyksistä. Kummallisia eläimiä löytyy muun muassa vuonna 1972 julkaistusta yhdysvaltalaisesta B-kauhuelokuvasta Frogs (ohj. George McCowan). Ihmishahmojen harmiksi nämä eläimet astuvat väkivallan tielle – ja tekevät sen meidän laillamme.
