-
2024: Ensimmäisen vuodenpuolikkaan parhaita
Ensimmäinen puoli tätä vuotta hujahti monenlaisten (muiden) kirjoitustöiden parissa, mutta koostui myös 159 elokuvasta. Esittelen näistä kymmenen suosikkiani alla. Ainoa TOP10-ehto on se, että elokuvan pitää olla ensimmäistä kertaa tänä vuonna näkemäni.
-
Erään maan possessioita – Tilbury
Kansanperinnekauhu, ns. folk horror, on parhaimmillaan, kun folkloren toistuvia kaavoja ja trooppeja hyödynnetään jonkin suuremman tai vakavamman ilmiön vinouttamiseksi. Tämänkertainen esimerkki tulee Islannista. Viðar Víkingssonin TV-elokuva Tilbury (1987) yhdistää paikallisen kansanperinteen kauhuelementtejä Islannin historiassa oleelliseen taitekohtaan. Tätä kautta elokuva rakentaa vajaassa tunnissa vertauskuvan, joka on selvä mutta riittävän kulmikas ruokkimaan mielikuvitusta.
-
Muutama pikakuva nyrjähtäneestä modernista – The Secret Cinema ja La cabina
Toisen maailmansodan loppu ja kylmän sodan alkuvaiheet tuottivat Yhdysvaltain populaarikulttuurin raaka-aineeksi uudenlaisen paranoian ja salaliittomytologian.
-
The Blob -trilogia, eli kuinka lakkasin pelkäämästä ulkoavaruutta ja aloin pelätä valtiota
Uudelleentulkintoja ja jatko-osia kirotaan usein ja syystä. Tarinankertojalle niistä voi olla kuitenkin hyötyä. Eri versioita vertaamalla näkee tarinan muotoutuvan yksityiskohtiensa kautta. Se on käsikirjoittajien käsissä sulaa vahaa tai silkkaa hyytelöä. Tällaista harjoitetta varten kannattaa valita yksinkertaisin mahdollinen kaava. Sellainen on esimerkiksi The Blob -trilogia. The Blob (1958), Beware! The Blob (1972) ja The Blob (1988) havainnollistavat positiivisessa mielessä sitä, kuinka yksi pöhkö idea kerrotaan erilaisin vivahtein ja omaa aikaansa taitavasti peilaten. Parasta on se, että peilaus saattaa olla tahatonta.
-
Keisari ja avaruusalus – muuttuvia maailmoja ja totuuksia
Kun genret keskustelevat, ne paljastavat jotain toisistaan. Tai sitten ne kyseenalaistavat toisensa ja jäävät leijumaan kummaan välitilaan, jossa jokainen maailmanselitys alkaa vaikuttaa yhtä todelliselta. Mielikuvitus rehottaa villeimmillään siellä, missä huomaamatta sisäistetty tieto kyseenalaistuu. Oppitunnin kiinnostavasta maailmanrakennuksesta tai -purkamisesta tarjoaa Kon Ichikawan Taketori Monogatari (1987, englanniksi Princess from the Moon). Se outouttaa japanilaista folklorea tavalla, joka vaikuttaa ensin ilmeiseltä. Vaan kun asiaa jää miettimään, pää saattaa sotkeutua.
